Anteeks taas kun en oo kirjottanu pitkään aikaan mutta mulla on menny vähä huonosti tai no "huonosti" kun en näytä sitä kellekkään että on paha olla... ja tää kaikki on vaan alkanu siit kun mua koulussa kiusattiin ja mä aloin pelkää asioista puhumista... ja nyt ne arvet on niin syviä että pelkään sitä enemmän pelkään et mut tuomitaan taas pahaks ihmiseks ja mut jätetään taas yksin sen kaiken paskan keskelle...
okei eli siis kukaan ei varmaan oo huomannu mun pahaa oloo tai jos on oon vaa sanonu et kaikki on hyvin ja jankuttanu sitä itelleni että kaikki ois hyvin mutta todellisuudessa mun täytyy myöntää se ittelleni että mikään ei taida oikeesti olla hyvin.. mutta silti pitää jaksaa. jaksaa päivästä toiseen sitä paskaa.
Mä meen saatana ysille ja pelkään mennä kouluun pelkään sitä helvetin ajatusta että mitä jos taas se alkaa ja vaikkei alkais niin se paha olo ei lähe se saattais vaa lisääntyy siitä ahdistuksesta ja siitä kaikesta paskasta mitä joutu kokee..
mun on pakko pysyy vahvana....
mutta ei se aina riitä. Mä en nyt syytä enkä yleistä ketää koska mitä siittä hyötysi porukka varmaa tajuu..
oon ny kai väleis niide kaa ketä mua kiusas koko ton paskan ajan ja oon antanu anteeks mutta ei se paha olo näytä katoovan millää.. se mitä kaikki sai sillä haukkumisella ja kaikella muulla aikaan on muakannu musta tämmösen... MÄ PELKÄÄN... pelkään että en sais sitä hyväksyntää... mut joo... oon avautunu ihan tarpeeks..
Mulla on väri pääs ja vois mennä peseen sen pois.. :)
mutta kirjottelen tässä varmaa vähä ilosempaa tekstii jossai vaihees :3 ja tulee vähä kuvii:)))))
BYE
Et sä rakas sisko oo yksin.
VastaaPoistaNo en varmaan oo mutta sillontällön se tuntuu siltä että ois koska joskus ku sitä apuu tarvii sitä ei saa mistää ja se on vaa karu totuus... vailtettavasti.. tai jos menee huonosti kaikki hyvkää ja niin eespäin mutta meillä on aina toisemme :3
Poista